0 0,00

Kuinka ruokit hevosen lihaksia?

Skrevet af
Heidi Holm

Suuriin tapahtumiin ja näyttelyihin valmistautuminen vaatii hevosen hyvää hoitoa ja valmennusta sekä oikein kohdistettua ruokintaa riittävän energian ja jaksamisen varmistamiseksi pitkinä ja usein stressaavina päivinä. Jotkut hevoset ovat niin stressaantuneita, että lopettavat syömisen kokonaan. Tällä voi olla merkittävä vaikutus suorituskykyyn ja se voi aiheuttaa hevoselle pysyviä vaurioita.

Kuinka hevonen rakentaa lihaksia?

Suurten lihasten rakentamisessa ei ole kyse vain siitä, että hevonen saa rehuista riittävästi proteiinia ja energiaa. Lihasten rakentamiselle on olemassa joukko edellytyksiä, joita ovat erityisten ravintoaineiden lisäksi säännöllinen ja tuloshakuinen harjoittelu sekä riittävä palautuminen ja lepo harjoittelun jälkeen. Lihasten työskennellessä aivot koordinoivat yksittäisten lihassäikeiden supistumista. Lihastoiminta johtaa kuona-aineiden (vapaiden radikaalien) muodostumiseen, jotka poistetaan myöhemmin veren mukana. Itse harjoittelu aiheuttaa lihassäikeiden mikroskooppisia vaurioita, joiden korjaamiseen tarvitaan ravintoaineita. Lisäksi proteiinin määrä lihassäikeessä alkaa lisääntyä, jonka seurauksena lihakset kasvavat suuremmiksi. Toinen tärkeä tekijä lihasten rakentamisessa on säännöllisyys. Jos harjoituskertojen välillä kuluu liian paljon aikaa, keho “unohtaa” ja sen on aktivoitava uudelleen prosessit, jotka stimuloivat lihasten rakentamista.

Isot lihakset eivät välttämättä tarkoita hyvää kuntoa, lihakset voivat olla nopeita tai erittäin kestäviä. Tämä riippuu genetiikasta ja / tai valmennusmenetelmistä. Suuremmat lihakset tai suurempi lihasmassa on siis yhdistelmä tietyn lihasryhmän tavoitteellista ja säännöllistä harjoittamista, oikeanlaista ravintoa ja palautumista harjoituksen jälkeen.

Miksi hevosen pitäisi levätä harjoituksen jälkeen?

Hevonen korjaa levossa harjoituksen aikana muodostuvat lihasten pienet vauriot. Levon aikana tapahtuu myös proteiinien ja sokereiden määrän lisääntymistä lihaksissa. Siksi on tärkeää, että hevoselle annetaan aikaa toipua harjoituksesta. Ihmisillä on harjoituksen jälkeen lyhyt ajanjakso, jota kutsutaan “palautumisikkunaksi”, jolloin keho kykenee täydentämään lihasten glykogeenivarastoja. Tämä aika on noin 30-60 minuuttia harjoituksen jälkeen. Hevosilla glykogeenivarastojen täydentyminen kovan harjoituksen tai kilpailun jälkeen vaatii jopa 72 tuntia tai enemmän. Glykogeenivarastojen täydentymiseen kuluva aika riippuu useista tekijöistä, kuten käytetystä rehutyypistä, koska vähäsokerinen ja -tärkkelyksinen ruokavalio voi vaikuttaa tähän. Hevoset, jotka ovat kovassa valmennuksessa tai kilpailevat useina päivinä peräkkäin, voivat hyötyä siitä, että ne saavat hieman sekä sokeria että tärkkelystä päivittäisistä rehuistaan. Yksittäisen rehuannoksen vaadittavaa kokoa ei ole määritetty tarkasti, mutta suurempien väkirehuannosten antaminen ei tuo parempaa vaikutusta, kuten ihmisillä. Se kuitenkin tiedetään, että hevoset, joita ruokitaan yksinomaan karkearehulla ja vitamiineilla, tarvitsevat pidemmän ajan glykogeenivaraston täydentämiseksi. Liian suurien tärkkelys- ja sokerimäärien antaminen lisää kuitenkin mahahaavan ja ähkyn riskiä. Ruoansulatuskanavan terveyden ylläpitämiseksi sokerin ja tärkkelyksen määrä on suositeltavaa olla korkeintaan 2 grammaa painokiloa kohti päivässä tai korkeintaan 1 grammaa painokiloa kohti per ruokintakerta.

Voiko hevonen suorittaa yksinomaan karkearehulla?

Vuosikausien ajan urheiluhevosia on ollut tapana ruokkia suurilla viljamäärillä, mikä on koettu välttämättömäksi niiden suuren energiantarpeen täyttämiseksi. Viime vuosina hevosten rehuissa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota sokeriin ja tärkkelykseen, koska tärkkelyksen suuri päivittäinen saanti on liitetty lukuisiin hevosen terveyteen kohdistuviin negatiivisiin seurauksiin. Siksi viljoille on pyritty löytämään muita vaihtoehtoisia energianlähteitä, joilla ei olisi samanlaisia ​​negatiivisia vaikutuksia.

Ruotsissa tutkittiin muutamia vuosia sitten, pystyvätkö kilpahevoset suorittamaan pelkästään karkearehulla ja kivennäisrehulla ruokittuna. Karkearehu valittiin rehuanalyysissa määritetyn laadun ja ravintoarvon perusteella, koska sen oli tarkoitus korvata kaikki energiaa sisältävät väkirehut. Tutkimuksessa havaittiin, että hevoset, joita ruokittiin yksinomaan karkearehulla ja kivennäisellä, suorittivat hieman paremmin (ei merkittävästi). Ne saavuttivat parempia aikoja ja niiden veressä oli korkeampi pH harjoituksen aikana, mikä osoittaa, että maitohappoa muodostui lihaksissa vähemmän. Yksinomaan karkearehulla ruokituilla hevosilla havaittiin kuitenkin matalampia lihasten glykogeenitasoja. Tämä voi vaikuttaa hevosiin, jotka joutuvat suorittamaan useina päivinä peräkkäin, koska glykogeenitasojen täydentyminen kestää vähintään 3 päivää. Nämä tutkimukset osoittavat, että jopa erittäin raskaasti suorittavat hevoset hyötyvät kuitupohjaisesta ruokinnasta. Päivittäisen viljamäärän osittainen korvaaminen kuiduilla saattaa siten edistää hevosen suorituskykyä.

Kuinka paljon hevonen tarvitsee proteiinia?

Hevoselle ominaisia lihassäikeiden tyyppejä ja lukumääriä ​ei voida suoraan muuttaa harjoituksen tai ravinnon avulla. Harjoittelulla ja asianmukaisella ravinnolla voidaan kuitenkin vaikuttaa proteiinien määrään lihassäikeissä, mikä saa ne kasvamaan suuremmiksi. Hevosen tulisi saada riittävästi proteiinia lihaksen palautumiseen ja rakentamiseen harjoitustehon kasvaessa. On tärkeää keskittyä proteiinin laatuun, jotta voidaan varmistaa oikea aminohappoprofiili eikä vain proteiinimäärä. Ruokavaliossa voi olla riittävästi proteiineja mutta ei välttämättä oikeaa aminohappoprofiilia.

Lysiini ja treoniini aminohappojen on todettu olevan välttämättömiä hevosen lihasten rakentamisessa. Toisin sanoen, jos päivittäiset rehut sisältävät paljon proteiinia, mutta ei riittävästi lysiiniä ja treoniinia, hevonen ei rakenna suurempia lihaksia. Ylimääräinen hevosen syömä proteiini, jota ei käytetä lihaksiin tai muihin kehon toimintoihin, prosessoidaan maksassa ja eritetään munuaisissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hevonen sietää suuria proteiinimääriä ilman haitallista vaikutusta suorituskykyyn. Suuri proteiinimäärä tai sen huono laatu kuormittaa kehoa kuitenkin tarpeettomasti, mikä voi aiheuttaa lihasten väsymystä, lisääntynyttä lämmön ja virtsan tuotantoa, lannan löysyyttä ja painonpudotusta.

Antioksidantit, miten ne toimivat?

Kun lihaksia harjoitetaan, lihaksiin syntyy tulehduksia ja pieniä vaurioita, jotka voivat aiheuttaa lihaskipua harjoituksen jälkeen. Hapetusstressin aikana muodostuu vapaita radikaaleja, jotka pystyvät tuhoamaan solut ja lisäävät antioksidanttien tarvetta. Vapaat radikaalit vahingoittavat erityisesti solukalvoa, joka on solun sisäosaa suojaava ulkoseinä. Normaalitilanteessa antioksidantteja on läsnä riittävästi ehkäisemään solukalvon vaurioitumista. Liikunnan aikana hapettumista tapahtuu kuitenkin suurella nopeudella, jolloin kehon luonnollinen antioksidanttituotanto ei riitä kompensoimaan vapaiden radikaalien muodostumista. Tämän seurauksena antioksidantteja sisältävät lisäravinteet voivat olla välttämättömiä harjoituksen jälkeiseen palautumiseen.

E-vitamiini on tärkeä antioksidantti, joka suojaa vapaita radikaaleja vastaan. Luonnollinen muoto on biologisesti aktiivisin ja se sulautuu solukalvoon hidastamaan vaurioita. E-vitamiinia löytyy hevosrehuista vaihtelevia määriä. Viljatuotteet eivät yleensä sisällä sitä suurta määrää, kun taas auringonkukansiemenissä, auringonkukkaöljyssä, maissinalkioissa ja maissinalkioöljyssä on jonkin verran suurempi pitoisuus. Myös karkearehun E-vitamiinipitoisuus vaihtelee suuresti. Tuoreessa vihreässä ruohossa on korkea pitoisuus, mutta se katoaa heinän ja säilöheinän korjuun ja varastoinnin aikana. Jos rehu ei sisällä ainesosia, joissa on luontaisesti korkea E-vitamiinipitoisuus, voivat lisäravinteet olla tarpeen etenkin suoritushevosille. Synteettinen E-vitamiini ei ole kehossa yhtä tehokas kuin luonnollinen E-vitamiini. Tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnollisen E-vitamiinin biosaatavuus on jopa 6 kertaa parempi kuin synteettisen E-vitamiinin. Seleeni ja E-vitamiini ovat yhteydessä toisiinsa, koska seleeni on tärkeä tiettyjen entsyymien muodostumiselle solussa, mitkä myös hidastavat vapaiden radikaalien muodostumista.

Myös C-vitamiinilla on tärkeä rooli haitallisten vapaiden radikaalien neutraloinnissa, ja koska C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, se toimii sekä solun sisällä että sen ulkopuolella. E- ja C-vitamiinien välillä on synergiaa, koska C-vitamiini tehostaa E-vitamiinin vaikutusta. C-vitamiinia ei aina sisällytetä hevosrehuihin koska hevosen maksa pystyy normaalissa tilanteessa tuottamaan tarvittavan määrän C-vitamiinia. Stressin ja kovan rasituksen seurauksena C-vitamiinitasot saattavat laskea, jolloin sen täydentäminen voi olla tarpeen. Ruusunmarjat ovat hyvä luonnollisen C-vitamiinin lähde, joten ne ovat hyvä lisä erityisesti kovassa valmennuksessa oleville hevosille. Joissakin maissa ruusunmarja on kuitenkin urheiluhevosilta kiellettyjen dopingaineiden listalla.

Elektrolyytit, miten ja milloin?

Elektrolyytit ovat tärkeitä hevosen kehon nestetasapainon ylläpitämiselle, lihaksen supistumiskyvylle ja ravinteiden kuljettamiselle soluihin ja niistä pois. Hevonen menettää ensisijaisesti elektrolyyttejä virtsan ja hien kautta, mutta tarvittaessa hevonen voi pidättää elektrolyyttejä virtsasta. Karkearehu sisältää yleensä suuria määriä kloridia ja kaliumia, mikä usein riittää vastaamaan hevosen tarpeita. Natriumia ei sen sijaan ole suurina määrinä karkearehussa, ja siksi sen lisäys voi olla tarpeen. Suolakivi riittää usein hevosen tarpeiden tyydyttämiseen, mutta jotkut hevoset eivät välttämättä pysty kontrolloimaan sen syömistä, jolloin suolan, joka ei sisällä paakkuuntumisenestoaineita, lisäys voi olla tarpeen. Suolassa oleva paakkuuntumisenestoaine mainitaan aineosissa esimerkiksi “paakkuuntumisenestoaine (554)”, joka on synteettinen natriumalumiinisilikaatti. Tätä tuotetta on läsnä monissa kaupallisissa pöytäsuoloissa sekä kuivatuissa maitotuotteissa, munasekoituksissa, sokerituotteissa ja jauhoissa. Euroopassa natriumferrosyanidi (535) ja kaliumferrosyanidi (536) ovat yleisempiä paakkuuntumisenestoaineita ruokasuolassa. Kalliimpaan pöytäsuolaan käytettyihin luonnollisiin paakkuuntumisenestoaineisiin kuuluvat kalsiumkarbonaatti ja magnesiumkarbonaatti.

Elektrolyytit stimuloivat hevosta juomaan, mikä on tärkeää erityisesti harjoituksen jälkeen, korkeissa lämpötiloissa tai jos hevonen on hikoillut paljon. Kun hevonen hikoilee paljon, se menettää suuria määriä elektrolyyttejä, jolloin täydennys elektrolyyttivalmisteen muodossa voi olla tarpeen, etenkin suurissa tapahtumissa, joissa hevonen ei juo tai syö riittävästi. Huomioithan, että tutkimukset viittaavat siihen, että elektrolyyttejä ei tule antaa hevoselle tyhjään vatsaan mahahaavojen kehittymisen välttämiseksi. Elektrolyytit onkin hyvä antaa rehuun sekoitettuna. Elektrolyyttien sekoittaminen turvotettavien tuotteiden, kuten maittavan mashin sekaan voi hyödyttää hevosta, koska ne stimuloivat usein ruokahalua ja tarjoavat hevoselle samalla nestettä silloin kun se tarvitsee sitä eniten.

1: Geor, R.J., Harris, P.A., Coenen, M., 2013. Equine Applied and Clinical Nutrition. Saunders Elsevier, Edinburgh

2: Graham, P. M., Ott, E. A., Brendemuhl, J. H., and Tenbroeck, S. H., (1994). The effect of Supplemental Lysine and Threonin on Growth and Development of Yearling Horses. J. Anim. Sci. 72:380-386.

3: Jansson, A. and Lindberg, J. E., (2012). A forage-only diet alters the metabolic response of horses in training. Animal, 6:12 pp. 1939-1946.

4: Lacombe, V.A., Hinchcliff, K.W., Kohn C.W. Devor, S.T. and Taylor, L.E., (2004). Effects of feeding meals with various soluble-carbohydrate content on muscle glycogen synthesis after exercise in horses. American Journal of Veterinary Research. 65, 916-923.

5: Luthersson, N., Hou Nielsen, K., Harris, P., Parkin, T. D. H., (2009). Risk factors associated with equine gastric ulceration syndrome (EGUS) in 201 horses in Denmark. Equine vet. J. 41 (7) 625-630.

6: Ringmark, S. (2014). A Forage-Only Diet and Reduced High Intensity Training Distance in Standardbred Horses. Growth, Health and Performance. Doctoral Thesis. Faculty of Veterinary Medicine and Animal Science. Department of Animal Nutrition and Management. Swedish University of Agricultural Sciences, Uppsala.

7: Snow, D. H., Harris, R.C., Harman, J.C. and Marlin, D.J., (1987). Glycogen repletion following different diets. In equine exercise physiology 2(ed. JR Gillespie and NE Robinson), pp 701-710. ICEEP publications, Davis CA, USA.

Del denne artikel:
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email

Indholdsfortegnelse

Relaterede indlæg
Ostoskori
Your cart is emptyReturn to shop
Søg efter produkt eller artikel
Hae tuotetta tai artikkelia
Hippolyt logo
Jälleenmyyjän kirjautuminen

Kirjaudu sisään alla olevilla kirjautumistiedoillasi

Onko ongelmia? Ota yhteyttä