0 0,00

Aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID) – mikä se on ja miten hoidamme sitä?

Aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID) on nykyään hyvin tunnettu sairaus hevosilla, joka vaatii sekä lääkitystä että muutoksia hevosen hoidossa, koska se voi mahdollisesti johtaa muihin sairauksiin, kuten kaviokuumeeseen. Asianmukaisella hoidolla ja ruokinnalla sairaus voidaan tukahduttaa tai sen etenemistä hidastaa sekä parantaa hevosen kliinisiä oireita ja elämänlaatua.

Mikä on PPID ja miten se näkyy?

Aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID) on tunnettu sairaus etenkin vanhemmilla hevosilla ja poneilla, mutta se ei enää rajoitu vain vanhempiin hevosiin, koska myös nuoret hevoset voivat sairastua siihen. Hevosilla, joilla on PPID, on kohonnut plasman adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH) pitoisuus, jota tuotetaan aivoissa. Kirjallisuuden mukaan ACTH:n normaaliarvot eivät saa ylittää 29 pg/ml marras- ja heinäkuun välisenä aikana ja 47 pg/ml elo- ja lokakuun välisenä aikana. 

ACTH:n kohonnut pitoisuus on melkein aina peräisin aivolisäkkeen hyvänlaatuisesta kasvaimesta, joka aiheuttaa lisääntynyttä hormonituotantoa. Normaaleissa olosuhteissa kohonnut plasman ACTH-pitoisuus stimuloi lisämunuaisia ​​tuottamaan kortisolia, minkä jälkeen kortisoli säätää alaspäin ACTH-tuotantoa. Mutta PPID-hevosilla tämä säätely ei toimi, ja ACTH:n tuotanto lisääntyy. Tämä ACTH:n kohoaminen vaikuttaa hevosen kehoon monin tavoin, ja kun tauti etenee ja ACTH-arvot kasvavat, oireet tulevat selvemmin havaittaviksi. PPID:tä kuvataan hypotalamuksen neurodegeneratiiviseksi sairaudeksi, joka johtaa vähentyneeseen dopamiinin tuotantoon. Tämän uskotaan johtuvan osittain oksidatiivisen stressin aiheuttamasta vahingosta aivojen kyseisessä osassa.

Oireet

PPID:n klassisia oireita ovat lihasmassan ja lihastonuksen menetys, liiallinen karvankasvu, puuttuva tai viivästynyt karvanvaihto sekä laihtuminen, epänormaalit rasvakertymät ja toistuvat infektiot. Lisäksi hevosilla voi esiintyä notkoselkäisyyttä, vatsalihasten voiman heikkenemistä (havaitaan vatsalinjan laskeutumisena) sekä lisääntynyttä ruokahalua ilman painonnousua. PPID:n varhaisia merkkejä voivat olla lisääntynyt veden juominen ja virtsaaminen, mikä voi liittyä insuliiniresistenssin kehittymiseen. 

Kaikilla PPID:n alkuvaiheessa olevilla hevosilla ei välttämättä ole ongelmia karvan vaihtumisessa tai sen laadussa. Osalla hevosista voi olla vain lieviä oireita, kuten lisääntynyttä alttiutta taudeille ja infektioille heikentyneen vastustuskyvyn takia, mikä näkyy usein hengitystieinfektioina, ihoinfektioina, kaviopaiseina, suun haavoina tai vetäytyneinä ikeninä ja heikentyneenä haavojen paranemisena. Hevosen temperamentti ja mieliala voivat muuttua ja se voi masentua, ja usein se on muita hevosia alttiimpi loistartunnoille. Suuri osa PPID hevosista saa lopulta kaviokuumeen, joka voi toistua, ja usein tämä kivulias tila johtaa hevosen lopettamiseen.

Lääkitys

PPID:tä sairastaville hevosille on olemassa lääkitys, joka auttaa alentamaan ACTH:ta. Lääkityksen seurauksena monet ihmiset kokevat, että hevosen oireet vähenevät tai häviävät kokonaan ja hevosten vanha persoonallisuus palaa. Joillakin hevosilla voi esiintyä lääkityksestä kielteisiä sivuvaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, masennusta ja uneliaisuutta, ja lääke voi vähentää/lopettaa maidontuotannon imettävillä tammoilla. Näistä haittavaikutuksista on keskusteltava eläinlääkärin kanssa ennen hoidon aloittamista, jotta annosta voidaan tarvittaessa muuttaa niiden välttämiseksi

Ruokahalun puute

PPID:tä sairastavien hevosten ruokahalu voi vaihdella, mutta usein ruokahalu katoaa kokonaan, kun lääkitys aloitetaan. Omistaja voi joutua kokeilemaan eri rehutyyppejä ja tuotemerkkejä löytääkseen maittavan rehun, josta hevonen pitää ja jota se suostuu edelleen syömään. Syöminen loppuu usein, jos lääke annetaan rehun, herkkujen tai muiden lisäravinteiden seassa. Hyvin pienestä annoksesta huolimatta monet hevoset kieltäytyvät syömästä rehua, kun siihen lisätään lääkettä. Tämä voi lopulta pilata hevosen ruokahalun kokonaan, jolloin se lakkaa syömästä väkirehujaan, herkkujaan tai mitä tahansa, mitä se rakasti ennen lääkityksen aloittamista. Hevosen syömisen lopettamisen tai ruokahalun menettämisen estämiseksi voi olla välttämätöntä ”pakkosyöttää” lääke samalla tavalla kuin lois/matolääkkeet. Tämä voi estää hevosta yhdistämästä ruokaa lääkkeeseen. Usein ruokahalua voidaan säätää myös keskustelemalla eläinlääkärin kanssa lääkkeen oikeasta annostuksesta.

Hoidon ja ruokinnan muutos

Asianmukaisella ruokinnalla ja hoidolla on suuri merkitys PPID:tä sairastavilla hevosilla, ja se voi olla ratkaiseva tekijä hevosen elämänlaadun parantamisessa ja taudin kehittymisen hidastamisessa. Muutostarpeet voivat koskea kaikkea pitoympäristöstä, laitumesta ja pelloista, karkearehusta, väkirehuista ja ravintolisistä sekä päivittäisestä lääkkeen antamisesta lähtien. Koska PPID-hevoset kärsivät usein myös insuliiniresistenssistä, on ruokinnassa tärkeää keskittyä sokerin ja tärkkelyksen saannin vähentämiseen poistamatta niitä kuitenkaan kokonaan, koska tietyt sokerit ovat välttämättömiä hevosen keholle, aivoille, hermostolle ja lihaksille. 

Insuliiniresistenssi voi lisätä tulehdusta kehossa, mikä lisää antioksidanttien tarvetta. Antioksidanttien, kuten E- ja C-vitamiinien sekä seleenin tarve on korkea kudosten hajoamisen hidastamiseksi vapaiden radikaalien vaikutuksesta. Lisäksi hevosilla, joilla on PPID, voi olla vaikeuksia ylläpitää painoa sekä ylläpitää ja rakentaa lihaksia kehon tilan lisätessä lihasten hajoamista. Siksi kuidut ja helposti sulava proteiini tulisi asettaa etusijalle ruokavaliossa. Kuiva- tai säilöheinän lisäksi ruokinnassa voidaan käyttää muita kuitupitoisia rehuja, kuten heinäpellettejä tai erilaisia juurikaskuituja. Proteiinilähteellä on oltava hyvä aminohappoprofiili, ja se voi olla peräisin esim. perunaproteiinista, soijasta (hydrotermisesti käsitelty), herneproteiinista tai spirulina-levästä.

Kivennäisaineet

Magnesiumilla, sinkillä ja kromilla on osoitettu olevan positiivinen vaikutus verensokeriin sekä ihmisillä että eläimillä. Magnesium on välttämätön sekä glukoosin optimaaliselle hyödyntämiselle että insuliinin signaloinnille. Jos solujen magnesiumpitoisuudessa tapahtuu muutoksia, esim. magnesiumin puutteeseen liittyen, tämä voi edistää insuliiniresistenssin kehittymistä. Sinkin tiedetään olevan tärkeä hivenaine ja satojen entsyymien komponentti, ja se osallistuu insuliinin synteesiin, varastointiin ja vapautumiseen. Sinkin puute näkyy usein insuliiniresistenssissä, mikä voi laukaista muita ongelmia, kuten haavojen huonon paranemisen ja iho-ongelmia. Urheiluhevosilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kromia sisältävä lisärehu parantaa insuliinin toimintaa, glukoositoleranssia, insuliiniherkkyyttä sekä lisää glukoosin ottoa soluihin. Ei kuitenkaan tiedetä, koskeeko tämä myös muita kuin urheiluhevosia. Kromia löytyy luonnollisesti esimerkiksi panimohiivasta ja sarviapilansiemenistä. Ihmistutkimuksissa lisääntynyt raudan saanti joko lisäravinteiden tai runsaasti rautaa sisältävän ruokavalion muodossa on pahentanut insuliiniresistenssiä. Tätä ei ole vielä osoitettu hevosilla tehdyissä tutkimuksissa, mutta on suositeltavaa olla käyttämättä rautalisärehuja hevosille, joilla on PPID.

Yrtit ja siemenet

Munkinpippurilla ts. Vitex agnus-castuksella on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan estävä vaikutus mm. maidon erittymistä stimuloivan prolaktiinihormonin eritykseen, minkä vuoksi sitä olisi mielenkiintoista tarkastella hevosilla, joilla on PPID. Osalla PPID:tä sairastavista tammoista aivolisäkkeen etulohkosta erittyvän prolaktiinin tuotannon on todettu olevan suurentunutta. Vuonna 2000 julkaistiin tutkimus kymmenestä PPID-hevosesta, jotka saivat lisäravinteena munkinpippuria. Munkinpippurilla on myös morfiinimainen vaikutus aivoihin, joten kipua lieventävä vaikutus on mahdollinen. Tutkimuksessa havaittiin, että munkinpippurin saamisella oli taudin alkuvaiheessa hyvä vaikutus hevosiin. Oireet vähenivät, mutta ACTH-arvo ei laskenut [Kellon, 2000]. Tätä ei kuitenkaan voitu vahvistaa myöhemmässä tutkimuksessa hevosilla, joilla PPID oli edennyt pitemmälle. Tässä tutkimuksessa munkinpippuria verrattiin lääkitykseen. Ainoastaan ​​lääkitys auttoi, ja vain yhdellä hevosella 12:sta munkinpippurilla oli vaikutusta. Siksi munkinpippurin syöttämisen ei voida olettaa alentavan ACTH:ta tai parantavan hevosta, mutta hevosilla, joilla PPID havaitaan varhaisvaiheessa, sitä suositellaan edistämään elämänlaatua ja mahdollisesti hidastamaan oireiden etenemistä.

Tämän lisäksi hevosilla voidaan käyttää harkittua sekoitusta verensokeria säätelevistä ja puhdistavista yrteistä. Verensokerin ja insuliinipitoisuuden säätämiseksi suositellaan seuraavanlaisia yrttejä, kuten sarviapilansiemeniä, mustikanlehtiä, valkosipulia ja kanelia. Myös omega-3-rasvahapot auttavat kehoa säätelemään insuliinitasoja. Pellavansiemen- tai Chia-siementen käyttäminen lisää hevosen ruokavalion omega-3-pitoisuutta. Maksa- ja sappiteiden puhdistamiseen suositellaan fenkolia, maarianohdaketta, kurkumaa ja korianteria. 

Del denne artikel:
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Email

Indholdsfortegnelse

Relaterede indlæg
Ostoskori
Your cart is emptyReturn to shop
Søg efter produkt eller artikel
Hae tuotetta tai artikkelia
Hippolyt logo
Jälleenmyyjän kirjautuminen

Kirjaudu sisään alla olevilla kirjautumistiedoillasi

Onko ongelmia? Ota yhteyttä