Ruuansulatus

Suoliston tasapaino on yksi talven suurista haasteista

Kylmien kuukausien aikana monilla hevosilla on vaikeuksia vatsan kanssa. Oireet voivat vaihdella vähäisistä oireista pahaan ripuliin, jälkiruiskahduksiin tai ähkyyn. Ennen kaikkea on tärkeää selvittää eläinlääkärin kanssa, onko kyseessä jotain vakavaa, joka vaatii lääkehoitoa. Syitä ruuansulatusongelmiin on monia, eikä niihin ole yksinkertaisia ratkaisuja. Joillekin ongelmat voivat olla ajoittaisia, kun taas toisille ne ovat enemmän ja vähemmän kroonisia ongelmia syksyn ja talven ajan. Puutteellinen korsirehun tai muun kuiturehun saatavuus, liian suuret määrät tärkkelystä tai sokeria ravinnossa tai hiekka- ja maakertymät suolistossa ovat esimerkkejä suoliston ongelmien syistä. Kaikkiin löytyy eri ratkaisuja. Siksi hevosen omistajalle, eläinlääkärille tai muulle ammattilaiselle voikin olla vaikeaa löytää parhaiten toimiva ratkaisu.

Miksi tärkkelys ja sokeri vaikuttavat suoliston bakteerikantaan

Hiilihydraatit kuten sokeri ja tärkkelys sulavat ensisijaisesti hevosen ohutsuolessa yksinkertaisen rakenteensa vuoksi. Yksinkertainen rakenne auttaa ruuansulatuksen entsyymeitä ’leikkaamaan’ ne palasiksi. Samalla hevosen ohutsuolen kyky pilkkoa tärkkelystä on rajoitettu. Tämä voi tarkoittaa, että suurien tärkkelysmäärien yhteydessä tärkkelys jatkaa sulamatta matkaansa pidemmälle suolistoon, jossa bakteerit pilkkovat sen mm. lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi. Tämä pätee myös ruohon fruktaaneihin.

Huolimatta fruktaaneiden erilaisesta rakenteesta, jotka estävät entsyymeitä pilkkomasta niitä ohutsuolessa, voivat ne hyvin helposti ruveta käymään suolen perimmäisen osan mikro-organismien toiminnan johdosta. Kun viljaperäinen tärkkelys tai fruktaanit käyvät, tuottavat ne pääasiallisesti maitohappoa, kun taas muut kuitutyypit tuottavat ensisijaisesti etikkahappoa. Maitohapolla on matalampi happamuusaste (pH) kuin etikkahapolla ja koska suolen perimmäisen osan eri bakteerit viihtyvät eri happamuusasteissa, vaikuttaa ruokinta pitkälti hevosen suoliston bakteerikantaan. Pienetkin muutokset happamuusasteeseen voivat häiritä koko ruuansulatusjärjestelmää ja tämän takia rehun oikea koostumus onkin aina ensimmäinen asia, jota tulee tutkia, kun hevosella on ongelmia vatsassa tai suolistossa.

Kuitu on terveen ja hyvin toimivan suoliston perusta

Kuitua esiintyy ensisijaisesti hevosen karkearehuissa. Olkea ja siemenruohoa ei lasketa, koska hevonen ei pysty sulattamaan suurta osaa näistä kuiduista, vaikka erityisesti olki voi olla erinomainen pidentämään pureskeluaikaa. Suosittelemme vähintään 1,5 kg karkearehua per 100 kg elopainoa, mikä tarkoittaa, että 500 kg painavan hevosen tulee saada vähintään 7,5 kg karkearehua päivässä. Mikäli ruokinnassa käytetään säilöheinää, jossa on 75% kuiva-ainetta, tulee säilöheinää antaa vähintään n. 9,5 kg päivässä, edellyttäen ettei hevonen saa muuta karkearehua. Voidaksemme säännellä hevosen painoa ja tukea lihaksistoa mahdollisimman hyvin, on tärkeää tietää mitä karkearehu sisältää. Siten meidän on mahdollista tehdä tasapainotettu ja suunniteltu ruokintasuunnitelma. Tämä pätee myös, mikäli hevosella on taipumusta lihota tai laihtua liikaa. Heinä- ja sinimailashakkeita (lucernaa) tai liotettuja heinä- ja sinimailaspellettejä ruokakaukalossa voidaan käyttää pölyttömänä kuidun lähteenä välttäen ylimääräisiä kaloreita, mutta lisäten pureskeluaikaa. Kuivatusta heinästä ja yrteistä valmistetut tuotteet eivät ainoastaan pidennä pureskeluaikaa. Niissä on matalat sokeri- ja tärkkelyspitoisuudet ja ne auttavat tuottamaan hevosen suolistoon monipuolisemman bakteerikannan. Suoliston bakteerikannan monipuolisuudella voi olla merkittävä vaikutus hevosen hyvinvointiin ja ravinnon hyödyntämiseen. Lisäksi heinäpelletit tai muun tyypin kuitupelletit, jotka liotetaan veteen, antavat hevoselle tyydyttävän ja pitkäaikaisen kylläisyyden tunteen, jota voidaan hyvin hyödyntään yön ajan, jolloin hevonen usein seisoo monta tuntia ilman rehua.

Entä sokerijuurikaspelletit?

Tavalliset sokerijuurikaspelletit ovat kuitutuote, jossa on matala sokeripitoisuus ja jotka ovat tunnettuja hyvästä vaikutuksestaan hevosen vatsalle ja suoliston bakteerikannalle. Sokerijuurikkaan pääasialliset kuitutyypit ovat pektiineitä. Pektiinit sitovat erittäin hyvin nestettä ja siksi sokerijuurikaspelletit tulee tarjota liotettuina. Liotetut sokerijuurikaspelletit voivat edesauttaa hevosta saamaan enemmän nestettä. Ripulin ja muiden ruuansulatusongelmien yhteydessä voivat sokerijuurikaspelletit hyvin toimia lisäravinteena, koska kuidut antavat suoliston bakteerikannalle ravintoa ja täten edesauttavat suoliston tasapainon palauttamista. Pektiinit ovat erittäin helposti käyviä ja siksi sokerijuurikaspelletit ovat helposti sulavia. Kun hevoselle annetaan helposti sulavaa ruokaa, pystyy se hyödyntämään hyvinkin suuren osan rehustaan ja tämän kautta lisäämään painoaan.

Homesienet ja toksiinit

Ruohossa ja heinässä on aina tietty määrä sienihiukkasia, koska ruoho ja sienet elävät symbioosissa toistensa kanssa. On siis täysin luonnollista, että hevonen syö ruohoa, joka sisältää sienihiukkasia. Tavallisesti suoliston mikro-organismit voivat rajoittaa aiheutettua rasitusta, mutta jos sienihiukkaset ovat levittäytyneet ruohoon laajalti, voivat ne rasittaa hevosen elimistöä ja aiheuttaa ongelmia. Sienihiukkaset erittävät mykotoksiineita, jotka voivat aiheuttaa tulehduksia ja tuhota suolen pintakerrosta. Tätä suolen epätiiveystilaa kutsutaan nimellä ”leaky gut”. Mykotoksiinien esiintyminen suolistossa estää ravintoaineiden imeytymisen ja solujen korjautumisen. Sienitoksiineista sairastunut hevonen voi tulla niin kipeäksi, että se saa myrkytyksen. Myrkytyksen yhteydessä voivat sekä maksa että munuaiset vahingoittua. Siemenruoho ja vanhentunut heinä sisältävät usein erityisen korkeita pitoisuuksia sienihiukkasia, jotka riippuvat tavasta, jolla ruoho tai heinä on niitetty. Samoin säilytys, lämpötila ja ilman kosteus voivat vaikuttaa merkittävästi sienihiukkasten muodostumiseen.

Hiivakulttuurit ja toksiininsitojat

Hiivakulttuureita käytetään usein ja hyvällä menestyksellä hoitamaan hevosen vatsaongelmia. Hiivasolut elävät symbioosissa suoliston bakteereiden kanssa ja voivat stimuloida tärkeiden kuituhapatettujen bakteereiden kasvua ja samalla torjua mahdollisia haitallisia bakteereita. Lisäksi hiivasolut voivat stimuloida B-vitamiinien ja biotiinin tuotantoa suolen bakteerikannassa, joka on tärkeää hevosen vastustuskyvylle – ihoa, karvapeitettä ja kavioita unohtamatta. Pidemmällä tähtäimellä hevosen ruuansulatus ja ravinnon hyödyntäminen tulee parantumaan, aivan kuten sen vastustuskyky haitallisia aineita ja bakteereita vastaan tulee vahvistumaan.

Sienihiukkaset ja mykotoksiinit ovat haitallisia hevosen suolistolle ja näiden aiheuttamaa rasitusta tulee vähentää ennen kaikkea hyvälaatuisen karkearehun kautta. Tämän lisäksi voidaan lisätä toksiininsitojia hevosen rehuun. Toksiininsitojat voidaan jakaa synteettisiin ja orgaanisiin. Useimmiten synteettiset toksiininsitojat koostuvat savimineraaleista, jotka voivat sekä fyysisesti että kemiallisesti sitoa suolen toksiineita. Savimineraalit sitovat ja kapseloivat toksiineita jo suoliston etummaisessa osassa, jotta ne eivät imeytyisi suolistoon vaan sen sijaan erittyisivät ulosteen mukana. Orgaaniset toksiininsitojat koostuvat hiivabakteereiden solunseinämistä, jotka voivat tieteellisesti todistetusti sitoa sienitoksiineita koko suolistossa.

Hevoseni syö maa-ainesta ja vastaavaa

Ei ole epätavallista, että hevonen syö maa-ainesta, lantaa, puurakenteita tai muuta mitä ei tavallisesti ajatella hevosen ravintona. Tämä käytös tunnetaan nimellä ”Pica”. Hevoset voivat hyvinkin saada päähänsä syödä maata sekä kesällä että talvella. Syytä tähän ei varmuudella tiedetä, mutta teorioita kyseiseen käytökseen riittää. Yleisin selitys lienee, että hevonen tarvitsee suolaa ja/tai hivenaineita ja tätä uskomusta tukevat myös tieteelliset tutkimukset. Ei kuitenkaan näytä olevan mitään yhdistäviä tekijöitä sen välillä mitä suoloja tai mineraaleja hevonen etsii maa-ainesta syödessään. Tutkimukset ovatkin todistaneet, että yleinen kivennäisaineiden lisääminen ravintoon on vähentänyt tätä käytöstä. Mineraalivajeiden lisäksi on olemassa teorioita, joiden mukaan hevosella on vatsakipuja tai -vaivoja ja ne siksi syövät maata. Toiset taas uskovat niiden tekevät näin tylsistymisen takia.

Pellavansiement ja psyllium puhdistavat ja tukevat limakalvoja

Pellavansiemen sisältää runsaasti omega-3 ja -6-rasvahappoja, jotka ovat omiaan tukemaan suoliston toimivuutta, poistamaan tulehduksia ja korjaamaan suolen limakalvoja. Tämän lisäksi pellavansiemenet tuottavat lima-ainesta joutuessaan kosketuksiin veden tai suoliston nesteiden kanssa. Lima-aineet sitovat ja kapseloivat hiekkaa ja maa-ainesta hevosen suolistossa ja kuljettavat ne ulos ulosteen mukana. Psyllium on puhdas kuitutuote, joka kuljettaa hiekan tehokkaasti ulos suolistosta, mutta ei sisällä samoja korkeita määriä rasvahappoja kuten pellavansiemen.

Hevosella on herkkä ruuansulatus eikä epätasapainon luomiseen paljoa tarvita. Talven ruuansulatushaasteisiin ei ole yhtä oikeaa vastausta ja usein onkin tarpeellista muuttaa monia asioita päivittäisessä ruokinnassa ja toiminnassa oikeiden ratkaisuiden löytämiseksi.